Kirjoittajan arkistot: anttil

Tuijotus

Tässä sinua tuijottaa silmiin puhelinkone Rankoon kartanosta, Sysmästä. Uskaltaisitko vastata?

 

Puhelinkoneen on lahjoittanut museoon Anneli Rikman, se on ollut käytössä kartanolla 50-luvulle asti, jolloin se siirrettiin kirkonkylälle. Puhelinnumero oli 4. Kone poistettiin käytöstä puhelinautomaattien yleistymisen jälkeen.

 

Pytyssä asutaan

Joskus esineistä joudutaan poistamaan kokoelmista, koska joku asuu niissä. Esine on poistettava kokoelmasta koska se on vaaraksi muille esineille

Paras torjuntakeino on se, että esineet pidetään puhtaina ja kuivina.

 

Tuholaisten aktiivisuuden tunnistaa helposti. Puuesineen alla on tuoreita, keltaisia sahajauhokasoja, jotka ovat tuholaistoukkien ulostetta. Vanha jauhojätös on harmaampaa. Nyt käy tämän pytyn tie kohti poistoluokkaa.

Seuralaisia!

Tänään Sysmäseuralaiset tulivat käymään museolla. Katseltiin yhdessä paikkoja ja kerroin tähän mennessä tekemästäni työstä. Alla seuralaiset, iloinen porukka, yhteiskuvassa.

Kulttuurihistoriallinen kotimatka

Sysmän keskiaikainen kirkko, järven suunnasta kuvattuna. Pyhän Olavin kirkko löytyy aivan kotiseutumuseon vierestä, vinkkinä kaikille matkailijoille! Kävin kirkon pihassa kuvailemassa illalla ja lainatakseni ystävääni: Ilta-auringossa kaikki näyttäytyy ilta-auringossa.

 

 

 

Kiinnitin muuten huomiota siihen, että tien puolella kiviaidassa on kaksi erikokoista porttia. Olisikohan ollut niin, että aikaisemmin suurin osa kirkkoväestä saapui vesitse, ja ”sisämaan puolella” oli sen vuoksi pienempi portti? Täytyy käydä kysymässä tätä kirkon oppaalta!

Flunssa

Torstaina yllätti flunssa, siksi pitkä hiljaisuus. Mutta tänään se jo alkoi hellittää, joten tutustuin kunnolla mainioon opukseen: ”Opas paikallismuseon hoitoon”. Kyseessä on museoviraston julkaisu, joka kattaa aihepiirin aina tuholaishyönteisistä museon yleisötoimintaan.

Aluksi etsin tätä kirjaa sinnikkäästi Sysmästä, mutta sitä ei löytynyt kirjakaupasta eikä kirjastosta. (johon sitä ei myöskään haluttu tilata). Onneksi kirja sitten löytyi Jyväskylän kaupungin kirjastosta!

Ratkaisu!

Pienoinen ongelma on syntynyt siitä, että museossa on niin vähän säilytystilaa. Esineitä on monta ja niitä on useassa tasossa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö museo edelleen vastaanottaisi uusia esineitä! Aina kannattaa ottaa yhteyttä ja tuoda esine näytille.

 

 

 

 

 

Mutta joskus ratkaisu löytyy lähempää kuin arvaakaan! Yksi kaksitasoinen hylly on museossa peitetty kankaalla. Täydellistä! Ne esineet, joita ei sillä hetkellä haluta esille, voidaan siirtää alahyllylle, josta ne ovat kuitenkin nopeasti siirrettävissä näyttelyy, jos mieli muuttuu!  Esteettisyys ja käytännöllisyys yhdistyvät samassa ratkaisussa!

 

 

Portaat

Osa portaista on jo esillä! Ei pidä väheksymän sammalen ja juurten voimia, vuosien saatossa pystyvät työntämään vaikka porraskivet paikaltaan. No, ne saadaan paikalleen huolellisella asettelulla. Näistä saadaan komeat!

”Kakkosnurkka”

 

Olen jakanut museon yläkerran kuuteen alueeseen. Tässä ”kakkosnurkka”, jonka parissa työskentelin tänään. Pulpetteja, tuoleja, jonkin verran kirjoja ja muutama taulu. Tässä nurkassa aika moni esine sai kylkeensä punaisen lapun, eli ne on lisätty kokoelmaan 90-luvun jälkeen, eikä tietoja löydy pääkirjasta.

 

 

 

Ystäväni Jenni on käymässä, iltapäivällä kävimme Sysmän kauniissa kirjakaupassa ja kirpparikierroksella. Jossa kaikki esineet olivat myös laputettuja. Lappuja, lappuja, lappuja.

 

 

Mikä on pääkirja?

Inventoinnin tärkein työväline on pääkirja. ”Kirja” tarkoittaa tässä tapauksessa paperinivaskaa, johon on kirjatu esineiden tiedot. Tärkeitä työvälineitä ovat myös muistiinpanovihko, johon muistellaan, mitä nurkkaa minäkin päivänä on laitettu ruotuun.

Loppuviikko on täyttynyt lappuliisan hommista. Erikoistapaukset laputetaan, että niihin olisi helpompi palata myöhemmin. Tärkein ”erikoisluokka” ovat sellaiset esineet, joista ei löydy numeroa. Niihin ripustan punaisen lapun. Harmaan lapun saavat ne esineet, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Ruskea lappu merkitsee, että kyseinen (puu)esine on jonkun asuinpaikka. Useimmiten tupajumin. Vihreä lappu merkitsee, että esineen luettelointitiedot ovat jossain muualta, kuin vuoden -93 pääkirjassa. Sitten on vielä keltainen kategoria, eli ”muu ongelma”. Se tarkoittaa sitä, että esineen tiedot ovat jollain muulla tapaa vaillinaiset. Se muu tapa kirjataan muistiin keltaiseen lappuun.