Olen jakanut museon yläkerran kuuteen alueeseen. Tässä ”kakkosnurkka”, jonka parissa työskentelin tänään. Pulpetteja, tuoleja, jonkin verran kirjoja ja muutama taulu. Tässä nurkassa aika moni esine sai kylkeensä punaisen lapun, eli ne on lisätty kokoelmaan 90-luvun jälkeen, eikä tietoja löydy pääkirjasta.

Ystäväni Jenni on käymässä, iltapäivällä kävimme Sysmän kauniissa kirjakaupassa ja kirpparikierroksella. Jossa kaikki esineet olivat myös laputettuja. Lappuja, lappuja, lappuja.

Inventoinnin tärkein työväline on pääkirja. ”Kirja” tarkoittaa tässä tapauksessa paperinivaskaa, johon on kirjatu esineiden tiedot. Tärkeitä työvälineitä ovat myös muistiinpanovihko, johon muistellaan, mitä nurkkaa minäkin päivänä on laitettu ruotuun.

Loppuviikko on täyttynyt lappuliisan hommista. Erikoistapaukset laputetaan, että niihin olisi helpompi palata myöhemmin. Tärkein ”erikoisluokka” ovat sellaiset esineet, joista ei löydy numeroa. Niihin ripustan punaisen lapun. Harmaan lapun saavat ne esineet, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Ruskea lappu merkitsee, että kyseinen (puu)esine on jonkun asuinpaikka. Useimmiten tupajumin. Vihreä lappu merkitsee, että esineen luettelointitiedot ovat jossain muualta, kuin vuoden -93 pääkirjassa. Sitten on vielä keltainen kategoria, eli ”muu ongelma”. Se tarkoittaa sitä, että esineen tiedot ovat jollain muulla tapaa vaillinaiset. Se muu tapa kirjataan muistiin keltaiseen lappuun.

Pahvia ja kalastajanlankaa. Tässä kaikki tarpeellinen. Tai ei aivan! En vielä löytänyt sellaista pölyhuiskua, joita oli paljon 90-luvulla. Juuri se sellainen monivärinen, jota voi parhaiten kuvailla sanaparilla” säikähtänyt sateenkaaripesukarhu”. Yksi sateenkaaripesukarhu olisi museolla tarpeen, sillä olisi hyvä huiskutella esineitä varovasti.

Puolisen vuotta sitten etsiskelin kyseisiä pölyhuiskuja Jyväskylässä, samalla tavoin ilman toivottua tulosta. Monessa paikassa ne olivat jo aikoja sitten kadonneet. Kummaa, kuinka niin yleispätevä tomutin voi harvinaistua näin rajusti? Mutta vielä on Sysmässä muutama sijainti tarkastamatta, jospa minua onnistaisi!

Tässä kotiseutumuseon katseenvangitsija, nelikerroksinen nukkekoti. Aivan upea pytinki, tervehtii tulijaa heti ovesta astuessa. Minä tietenkin heti pääkirjasta selvittämään, mikä onkaan nukkekodin historia! Tarina kuuluu: Maisteri Marita Routelan lahjoittama kokonaisuus, johon kuuluu nukkekoti, nukkeja sekä suuri määrä erilaisia nukketalon varsuteita. Nukketalo on tehty Katri Schildtille (Hovilan kartano, Ilola), jolta se on siirtynyt tyttärelle, marita Routelalle. Ainakin osan tarvikkeista on tehnyt Ilma Schildt.

Moikka blogikävijä!

Täällä Sysmä Seuran uudessa blogissa on äänessä Saara, kotiseutumuseon kesätyöntekijä. Olen täällä museolla ainakin kesäkuun, inventoimassa museon esineistöä.

Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineenani kirjallisuus. Sivuaineopinnot olen suorittanut useasta kulttuurintutkimuksellisesta aineesta (museologia, etnologia ja folkloristiikka) joiden lisäksi perehtynyt saman verran myös suomen kieleen ja puheviestintään. Tämän lisäksi olen tehnyt myös opettajan pedagogiset aineopinnot, mutta se taitaakin olla ainoa juttu, joka ei suoranaisesti liity museotyöhön. Täällä museomakasiinissa, lukuisten vanhojen esineiden ympäröimänä tuntuu että minä olen oppipoikana.

Mutta nyt ovat onnelliset sattumukset tuoneet minut tänne Sysmään, saavuin maanantaina 6.6. bussikyydillä. Säätiedotukset lupasivat hellettä koko viikolle, ja nyt kirjoittelen tätä postausta työpäivän päätteeksi kotiseutumuseon portailla. Aurinko on päivän aikana lämmittänyt kiviaskelmat, ja kesäinen tuuli puhaltaa. Kyllä kelpaa!

Sysmän kotiseutumuseo on inventoitu viimeksi 1993. Sen jälkeen kokoelmiin on tullut jonkun verran uutta tavaraa, jota ei ole luetteloitu. Minun työni on etsiä luetteloimattomat esineet ja merkitä pääkirjaan luetteloitujen esineiden sijainti. Sen lisäksi pidän tätä blogia, jotta sekä kesä- että vakisysmäläiset voivat seurata, kuinka homma etenee.

Tänään aloitin museon vanhimmista esineistä, ihan sen kunniaksi, että Sysmän historia ulottuu kivikaudelle asti. Seuraavassa kuvassa sievä kiviveitsi, josta lukee pääkirjassa seuraavat tiedot: pituus 13 cm, leveys 3 cm. kimaltavasta kivestä, pitkulainen, litteä veitsi.

Kukahan sillä on aikanaan työstänyt ja mitä? Löytöpaikastakaan ei ole tämän esineen kohdalla tietoa. Museon vanhimmilla artefakteilla on tapana olla mystisiä, se niille suotakoon. Kuulin eilen, että Sysmään on suunnitteilla järjestää arkeologinen työleiri. Jos suunnitelma toteutuu, luvassa on ehkä lisää tietoa esihistoriallisen Sysmän alueen elämänmenosta!

Toinen tämän päivän suosikkejani oli tämä esine:

Se on koottu tällaisista:

Arvaatko, mihin tätä vetkutinta on käytetty? Oikein arvanneelle luvassa mainetta ja kunniaa tässä blogissa!

Testi