Kirjoittajan arkistot: anttil

Päiväkeskus Maininki

Tänään kävin vierailulla Päiväkeskus Mainingissa ja kerroin Sysmä-seuran perinteenkeruuprojektista. Kysyin, josko saisin tulla jonain päivänä haastattelemaan keskuksen asiakkaita, voisimme pitää pienen perinnetuokion vanhojen esineiden äärellä.

Onneksi museossa on nyt käyttökokoelma! Voin ottaa muutaman esineen mukaan, ehkä aitojen artefaktien käsittely kirvoittaisi muistoja! Löytyisiköhän käyttökokoelmasta jotain tervaista… Ainakin köysissä saattaisi olla tervanhajua jäljellä. Ennen tätä on hankittava hyvä nauhuri, ehkä Lahdesta.

Keruukeskiviikot

Käsikirjoitamme Sysmän kotiseutumuseoon uusia näyttelytekstejä. Jotta niistä saataisiin mahdollisimman kiinnostavat, tarvitsemme apuasi: Tunnetko lahjoittajan, tai oletko itse lahjoittanut jonkin esineen Sysmän kotiseutumuseoon? Mitä muistat henkilöstä tai esineestä? Onko sinulla sellaisia muistoja menneiltä ajoilta, jotka haluaisit jakaa meidän kanssamme? Rakennamme uutta näyttelyä ja tarvitsemme apuasi!

Tarinat ovat tärkeitä, ilman niitä esine on mykkä ja museo hiljainen. Kaikki tieto on tarpeen; nyt ovat muistot kullanarvoisia!

Tarinoita kerätään museolla neljänä keskiviikkona: 27.6., 4.7., 11.7.,  ja 18.7. Klo 9.00-12.00. Ilmainen sisäänpääsy.

Varaathan ajan ennen käyntiäsi, soita: 0443081860

 

Pohdintoja digitoinnista

Ensi viikon alussa lähden käymään Lahdessa, jossa perehdyn sähköiseen web-musketti -luettelointijärjestelmään. Tämään jälkeen digitoingiurakka pääsee käyntiin.

Digitointi tarkoittaa sitä, että kaikki museoesineen tiedot tallennetaan sähköiseen järjestelmään. Jokainen esine valokuvataan, mitataan ja sen kontekstitiedot kirjoitetaan muistiin. Myös vanhoja äänitallenteita; kasetteja ja cd-levyjä digitoidaan, eli muutetaan digitaaliseen muotoon.

Digitointi on tärkeää, mutta samalla se on hieman monimutkainen (jossa löyä aasisnsilta tekstin kuvitukseen!) aihe. Tämä sen vuoksi, että säilytysformaatit vanhenevat nopeasti, ja vanhoja tiedostomuotoja on päivitettävä uudemmiksi. Lukuisien tiedostojen päivittäminen taas vaatii työtunteja ja -voimaa, josta useilla museoilla on pula.

Museon päätehtävä on kuitenkin säilyttäminen. Digitointi on tällä hetkellä paras keino säilyttää esineen tiedot niin, että niihin on nopea palata. Ehkä, toivottavasti, jos kaikki pidämme peukaloita pystyssä, tulevaisuudessa joku keksii laitteen, joka muuttaa tiedostomuotoja automaattisesti uudempaan muotoon.

Täällä taas!

Saavuin eilen Sysmään ja minua oli vastassa aurinko! Sääero Sysmän ja Sundsvallin välillä on melkoinen, Sundsvallissa oli tihkuinen kevätsää ja sysmässä helottaa kesä.

Kotiseutumuseolla on taas työrupeama alkamassa: tänään kirjoitimme Olen kanssa työsopimuksen, jonka jälkeen aloin tutustua edellisenä kesänä kirjoittamaani raporttiin. Siinä sitten ilta vierähti mukavasti.

Tälle kesälle on luvassa pääasiassa digitointia. Yritämme myös käsikirjoittaa museon näyttelytekstit, tämä yhdessä Sysmä-seuran aktiivien kanssa. Näyttelytekstien tuottaminen on hauskaa puuhaa, siinä pääsee todenteolla tutustumaan aiheeseen ja etsimään kiinnostavia tiedonhippuja museokävijöiden iloksi!

Talkoot

Tämä kuva on viime perjantailta, seuralaisia talkoohommissa. Nämä esineet matkasivat säilytystilaan, jossa työskentelin tänään. Muutama kesä-heinäkuun vaihteessa tuotu kuorma kaipasi vielä luettelointia, sain sen valmiiksi. Siellä oli kehloa ja kiulua, hurja määrä sirppejä ja varstoja. Huomenna viimeinen työpäivä, haikeaa!

Lempiesine

Kun museon inventoinnista tehtiin juttua lähilehteen, niin toimittaja kysyi minulta ”Mikä on lempiesineesi tässä museossa? Onko täällä joku erikoisuus, jonka haluaisit esitellä?” En vielä silloin osannut vastata, mutta nyt tiedän! Se on tässä:

Kyseessä on Sysmän ensimmäinen puhelin. Siitä kerrotaan: ”Tämä sarvi on Sysmän ensimmäinen ”puhelin”, jonka 10.3.1870 syntynyt opettaja Matti N. Hyöky v. 1884 rakensi Ruokosilla Kaakon torpan tuvan ja saunan välille. Sarveen oli asennettu sianrakko, jolloin se toimi mikrofonina, saunassa toinen kuulokkeena ja hyvin oli tämä ”puhelin” toiminut. Tämä sarvi unohtui vuosikymmeniksi uuninrakoon, josta se v. 1965 Kaakon torppaa purettaessa löytyi ja mylläri Heino Koskinen toi sen op. Hyökylle, jolle tämä nuoruusajan veistiväline aiheutti herkän jälleennäkemisen ilon vuosi ennen elämän päättymistä. Rva Sylvi Hyöky lahjoitti tämän museoon v. 1971. Tulkaahan kaikki museolle näkemään ilmielävänä tämä Sysmäläisen puhelinhistorian varhaisvaihe!