Jännittävintä museotyössä on juuri tämä. Kokoelmasta löytyy esine, jonka salaisuus paljastuu. Tämä laite on luetteloitu numerolle 2795. Pääkirjan luettelointinumerot päättyvät 2634:ään. (Jep, tämä on siis Sysmän kotiseutumuseon kokoelman esinemäärä). Esineen päällä on lappu, jossa lukee: ”Kidekone, käytetty radiona.” Mutta laitteen ulkonäöstä voi päätellä, että jotenkin se liittyy kuvaamiseen ja filmiin.

Tänään iltapäivällä museoon tulee vierailemaan Sysmäläisen elokuvannäyttöperinteen tuntija Pentti Pesari, jolta löytynee lisätietoa.

… Ja tietoa löytyi!

Kyseessä on käsinveivattava filmiprojektori, jonka valolähteenä on hiililamppu. Ote Pentti Pesarin kirjoittamasta  tiedotteesta:

”Sysmäläisten iloksi tuotiin ensimmäiset filmiesitykset 1920-luvun alkupuolella. Aluksi täällä poikkesi keirtäviä elokuvan esittäjiä. Elokuvaprojektori tuotiin autolla ikkunan ulkopuolelle ja liikkuvia kuvia hämmästeltiin Kuuselan (ent. Jansson) kahvilassa, nykyisin Pentti Mäen alueella. Sännollisempiin esityksiin siirryttiin kuitenkin jo 1920-luvulla, kun Väinö Lavén sai luvan ryhtyä näyttämään filmejä Sysmän Yhteiskoulun juhlasalissa. Filmiprojektorina oli mykkäfilmien ranskalainen Pathë, jossa filmiä piti ajaa veivaamalla – tylsät kohdta sai tietenkin veivatuksi nopeasti ohitse. Yleiöä kävi runsaasti ja lapset etsivät itselleen innokkaasti työtehtäviä voidakseen ansaita rhaa elävien kuvien piljetteihin.”

Olin jo pitkään kummastellut, miksi vaikuttaa siltä että museosta olisi kadonnut esineitä. Monia sellaisia esineitä, jotka luki pääkirjassa, jäi löytymättä kokoelmasta. Pääkirjan mukaan karstoja pitäisi olla kuudet, ja minä sen sijaan olin varma, että näyttelytilassa on vain kaksi paria kyseisiä tarvekaluja.

Viime viikolla, loppuviikosta löysimme tällaiset ”kätköt”: Makasiinin siilorakenteiden ja kiviseinän väliin oli sijoitettu hurja määrä esineitä!

Perjantaina sitten isolla porukalla kävimme työhön käsiksi, inventoimme ja siirsimme esineet pois seinänraosta ja uusiin säilytystiloihin. Huh, olipa urakka!

Kokoelmaan kuuluu myös muutamia kirjoja. Tänään museolla kävi Heikki Oksanen Sysmän kirjakaupasta ja antoi mielipiteensä kirjojen kunnosta. Lausunto oli ”Vanhoja uskonnollisia kirjoja on Suomessa paljon, niiden arvo on vähäinen.”

Useimmat kirjoista ovat niin huonokuntoisia, (kuten kuvassa oleva katekismus) että ne on hävitettävä. Olinpaikan museosta saavat ainoastaan nämä kirjat: Topeliuksen maamme-kirja, Lutheruksen vähän katekismuksen yksinkertainen selitys, Lapuan päiväkäsky-lehti ja Raamatullinen saarnakirja. Jälkimmäinen näistä on muuten luetteloitu numerolle 666. Liekö sattumaa vai huumorinkukintoa tämä?

Eilen iltapäivällä museolle tuli hurrmaava vieras, joka viehättyi museon ovesta. Nyt lähiseudun kissoille ei varmasti jää epäselväksi, kuka tämän oven omistaa. Kun kysyin kissalta sen nimeä, se sanoi nimekseen joko ”Mäyh!” tai ”Miiy.” En ihan saanut selvää.

Tänään olen tehnyt poistopöytäkirjaa esineistöstä, jotka täytyy huonon kunnon vuoksi poistaa kokoelmasta. On sitten kirjattuna ja kuvattuna, ei tarvitse ämpyillä että ”onkohan se täällä vai eiköhän… vai oliko se niissä…”. Nykyään museoissa tehdään poistoja. Aihe on kiinnostava ja herättää usein ristiriitaisia näkemyksiä. Ristiriitaisuuksia syntyy jopa yhden yksittäisen  inventoijan pääkopassa.

No, nyt syömään ja sitten ostoksille (kalastajanlanka on loppu).

Tältä näyttivät vitriinit vielä kesäkuussa.

Heinäkuun aikana seuralaiset olivat tehneet hienoa työtä: nyt on lasi- ja posliiniesineillä arvoisensa alusta, paksu sininen kangas. Sitten vähensin vielä vähän esineiden lukumäärää, jotta myös infotekstit mahtuvat väliin.

Eilen tapasimme seuran puheenjohtajan, Olen kanssa ja listasimme viimeisten viikkojen tehtäviä. Nyt on museon esineistö ihan melkein kokonaan inventoitu. Mutta muutama kulma täytyy vielä koluta, ja jokunen asia hoitaa. Tässä työnsarka:

• Museon muiden säilytystilojen esineistön inventointi
• Vihreällä lapulla merkittyjen esineiden siirto säilytystilaan
• Adoptiopapereiden suunnittelu
• Vierailu Sihvolan kotimuseoon
• Huonokuntoisten esineiden tulevaisuus?
• Nukkekodin inventointi
• Luetteloimattomien kirjojen ja artikkelikansioiden sijoitus?
• Hankintoja: taskulamppu, paperiarkkeja
• Lasi- ja posliinivitriinin esineiden vähentäminen

Huh, tässä riittää hommia kahdeksi viikoksi!

Moi! Takaisin hommissa! Museo on somistunut heinäkuun aikana, huomenna kuvia uudistuksista.

Hankkeessa opetetaan agkeologiaa ja kaivauksilla työskentelyä.

Viimeinen työpäivä kesäkuun rupeamasta! Sain museon sisätilojen inventoinnin melkein valmiiksi! (Muistilappu itselle: Elokuussa aloitat sitten lukemalla pääkirjan yläkerrassa lävitse, etsien esineitä, jotka kuitenkin muistat nähneesi näyttelytilassa, siis tapauksia, joissa numero on piilossa tai kulunut pois, mutta esine on luetteloitu. Tämä on jo tehty alakerrassa.)

Tällä hetkellä museon kulkureitit ovat melkolailla tukossa kirnuista ja kimpiastioista, viskuumasiinoista ja arkuista jotka ovat siirtymässä säilytystiloihin. Niillä kaikilla komeilee vihreä lappu kaulassa. Hmm… Toivottavasti siirto onnistuu ennen, kuin Sysmän kulttuurikesä pärähtää käyntiin!

Huh, melkoinen helle! Tällä hetkellä Sysmässä nautitaan kolmenkymmenen asteen lämpötilasta, tiesi ilmatieteenlaitos kertoa! Mutta museossa on mukavan viileää, metrin paksuiset kiviseinät tasaavat lämpöä helteellä ja pakkasella.

Ihanaa heinäkuuta blogilukijoille!

t. Saara

Tänään oli museolla hulinaa. Vierailijoita oli aamu- ja iltapäivällä, iltapäivällä myös lapsivieraita! Museossa riitti ihmeteltävää ja vastavalitut käyttökokoelmaesineet pääsivät tutkimuksen kohteeksi.

Myös inventointi on edennyt mukavasti, enää on noin neljäsosa museon 2500:sta esineestä jäljellä.

Tämä viitta ohjaa museoon! Nimi ”Voipala” on taottu kylttiin siksi, että aivan museon tuntumassa sijaitsee yksi Sysmän yhdeksästä rautakautisesta kalmistosta, Voipalan polttokalmisto.

Kalmisto ja kuppikivet löydät Antialanlahden länsirannalta, Hovilantien itäreunasta, 60 metrin päästä Haaralan talosta. Paikka on loivasti itäkaakkoon viettävää moreenirinnettä, joka on raivattu pelloksi. Peltolohkon lounais- ja koillisnurkissa on suuret kivikasat.

Paikalta on 1910-luvulla löydetty miekka, pyöreä kupurasolki, kaksi rannerengasta, helmiä ja luita. Löytöjen ja maaston perusteella pellon kohdalla on ollut viikinkiaikainen polttokalmisto. Pellossa on ollut myös kolme kuppikiveä, joista yksi kivikasasta löydetty pieni kivi (9 kuppia) on siirretty Sysmän museoon, toinen lohkare (2 kuppia) on haudattu maahan pellon keskelle ja kolmas kivi (1 kuppi) on jäljellä kivikasassa pellon lounaisnurkassa.

Päivärinnan löydöistä lisää täältä, Sysmän varhaisesta historiasta lisää täältä.